Länsimaissa sitä sanotaan naisen valinnaksi. Aasiassa rodunjalostamiseksi. Onko sikiöllä oikeus elää ei-toivottuna lapsena?
Vuonna 2020 Kiinassa, maailman supervallassa, on 30 miljoonaa naimaikäistä miestä enemmän kuin samanikäistä naista. Vuodesta 1979 lähtien yhden lapsen politiikka on suosinut poikalasten olemassaoloa. Onnellisia ovat eloonjääneet tytöt, he ehkä elävät virallisten tilastojen ulkopuolella ja ilman koulutusta, mutta ainakin he ovat hengissä. Kahden lapsen ihanne, lohikäärme ja feeniks, ei ole enää todellisuutta Kiinassa.
Abortin saa 20 dollarilla jossain likaisella sivukujalla piilossa uteliailta silmiltä. Kivuttomasta abortista joutuu maksamaan enemmän. En halua edes kuvitella, mikä ajaa raskaana olevan naisen likaiselle laittomalle aborttiklinikalle abortoimaan kahdeksan kuukautta vanhan sikiön. Nähdä oman lapsen leikatut jäsenet roskakorissa ja maksaa itsensä kirjaimmellisesti kipeäksi.
Kuka päättää toisen ihmisen hengestä ja oikeudesta elämään? Modernia länsimaalaista rodunjalostusta on valita terve lapsi sairaan sijasta. Aasiassa tyttölapsi koetaan häpeänä, taakkana ja siitä taakasta on helppoa päästä eroon. Länsimaissa erilainen lapsi, sairas lapsi, on taakka. Erikoisluvalla keskosen saa tappaa.
Arvostelemme Kiinan yhden lapsen politiikkaa ja hoemme naisten oikeuksien olevan paremmat länsimaissa. Ovatko ne oikeasti niin paljon paremmat?
Saammeko oikeasti valita lapsiemme kohtalon vai onko meidät aivopesty haluamaan aasialaista unelmaa, lohikäärmeettä ja feeniksiä, ying ja yangin kaltaista täydellistä tasapainoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti