tiistai 27. huhtikuuta 2010

Siemenestä suuhun Animalia 2/2010



Siemenestä suuhun

Onnistunut kylvö ja istutus

Epäonnistuin kevään ensimmäisessä yrityksessäni kasvattaa salaattia siemenistä lähtien. Käytin liian isoja muovisia kylvöruukkuja ja väärää multaa. Mustan mullan käyttäminen ei ole suositeltavaa ja pienten versojen kuollessa yksi toisensa jälkeen, ymmärsin, miksi ei. Vääränlainen multa kuivuu liian nopeasti ja kasvavia siemeniä kastelee liikaa mullan pinnan kuivuessa.

Ruukku tulisi asettaa valoisalle paikalle, mutta ei suoraan aurinkoon. Tein siinäkin virheen, koska laitoin ruukut suoraan auringon valoon ja annoin liikaa vettä. Kasteluun pitäisi suhtautua maltillisesti ja pitää ruukku ainoastaan kosteana.

Turveruukuilla kylvö ja istutus onnistuvat paremmin, etenkin kun käyttää turve- tai istutusmultaa. Oikean mullan käyttö takaa paremman juurtumisen ja ruukun tasaisen kosteuden. Käyttämällä edullisia pieniä kylvöruukkuja on helpompi tarkkailla kosteutta. Ruukun tulee olla aina kostea, jottei ruukun läpi tunkeutuva juuristo vahingoitu. On parempi pitää taimivaiheessa taimea hieman janossa, jotta juuristo kehittyisi ja kasvaisi mahdollisimman paljon.

Kallion kirsikkatomaatit

Aloitin ikkunaviljelyn nähdessäni Hakaniemen torilla punaisen kirsikkatomaatin taimia. Huomasin kantavani kotiin kahden tomaatin taimen lisäksi myös kaksi erilaista basilikalajiketta. Tomaatit elivät reilusti yli vuoden ja jouduin antamaan toisen pois, koska en pysynyt tomaattimäärän mukana. Pienemmästä tomaatista sain arviolta viisi litraa kirsikkatomaatteja. Tomaatit eivät tule toimeen muiden kodin viherkasvien kanssa ja huomasin tomaattien vihaavan etenkin ruusuja.

Täydellinen pari

Olen kasvattanut esikasvatetuista taimista menestyviä basilikoja, mansikoita ja auringonkukkia. Basilikoista opin kesäkokeilun aikana paljon. Eri basilikalajit tulisi pitää erillään toisistaan, koska eri lajikkeet yhdistyvät juurten kasvaessa yhteen. Punaisesta basilikasta tuli kesän aikana samassa ruukussa olevan vihreän basilikan näköinen. Huomasin myös basilikan ja tomaattien viihtyvän erinomaisesti vierekkäin ikkunalaudalla. Basilikan vieressä ollut tomaatti antoi enemmän satoa kuin ikkunalaudan toisessa päässä ollut tomaatti. Tomaattien kasvuolosuhteet ja hoito olivat samanlaiset. Auringon kukat kasvoivat loistavasti ja lopulta vein ne vanhempieni puutarhaan aurinkoiselle kohtaan kasvamaan. Niistä tuli lähes kaksimetrisiä ja olin hyvin ylpeä tästä ensimmäisestä kokeilustani siementen kanssa.

Kunnianhimon kasvaessa

Tänä vuonna päätin kokeilla jotain rohkeampaa, kasvattaa siemenestä alkaen syötävät kasvit. Ainoastaan mansikan taimet tulivat nettikaupan kautta. Innostuin lisäämään taimitarhaani muuton innoittamana. Parveke tuo enemmän tilaa ja mahdollisuuden pitää mansikoita ja muita kukkia pihalla. Valitettavasti olen huomannut mansikoiden houkuttelevan myös lintuja ja muita eläimiä maistelemaan marjoja.

Mansikan taimet maksavat itsensä takaisin, koska ne ovat monivuotisia. Yhdestä pienestä taimesta tulee kesän aikana noin puoli litraa mansikoita. Mansikan taimen voi onnistuneen istutuksen jälkeen siirtää amppeliin tai ruukkuun kasvamaan. Mansikat ovat metsämansikoiden makuisia ja juhlien ehdoton hitti!

Eksoottisemmista siemenistä kokeilen kuinka hyvin avokadon siemen lähtee kasvamaan. Vitsistä lähtenyt kokeilu kasvaa keittiön ikkunalaudalla ja haluan vain seurata miten pitkälle saan sen kasvamaan. Olen aikaisemmin kokeillut kuinka Korfulla viihtyvä makea Kumquat-marja kasvaisi Suomen oloissa. Kokeilu oli hyvin lyhyt, koska syksyn tullessa versot eivät enää jaksaneet kasvaa ikkunalaudalla ja kuolivat hitaasti.

Itse haluan nähdä kasvin kasvavan ja kehittyvän hitaasti. Haluan koskea multaan ja painaa siemenen syvälle, jotta se jonain päivänä näkisi valon. Mielestäni on tärkeätä tietää millä kasvia on lannoitettu ja mistä se tulee. Omaa satoa korjaa innolla ja hieman tippa linssissä, koska työ katoaa hetkessä. Onneksi kaikki kasvaa vielä kerran.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Täydellinen pari

Sängylläni on kaksi tyynyä. Yökumppanini on hintava, hyvin muotoiltu ja arvokas. Se on kännykkäni. Se nukkuu vieressäni ja tuijotan sen valoja öisinkin. Vain joskus olen laittanut sen äänettömälle, muina aikoina kommunikoimme jatkuvasti. Piip, mailia. Piip, viesti. Piip, muistutus.

En osaa luopua kännykästäni edes lennon ajaksi. Pidän sitä lähellä lennon aikana ja mietin kuinka monta viestiä ja puhelua saisin lennon aikana. Tunnen tuhlaavani aikaa pitämällä kännykän suljettuna. Olen ensimmäisten joukossa laittamassa sitä taas päälle ja iloitsen kuullessani tutun tunnusmusiikin. Katselen muiden matkustajien kännyköitä ja rakastan enemmän omaani. Se on kultainen.

Sain ensimmäisen kännykkäni 16-vuotiaana ja se oli valtavan kokoinen. Akku kesti koulupäivän ajan ja riensin aina kotiin lataamaan sen. Suurin kännykkälaskuni oli 500 markkaa ja syynä oli kännykän käyttö Italiassa vietetyn kesän aikana. Muistan jokaisen kännykkäni ja sen miltä muovi tuntui sormenpäiden alla.

Siirryn aina eteenpäin malleissa ja haluan aina paremman. Nykyisen muotoilu muistuttaa pientä televisiota ja netin käyttäminen on sujuvampaa kuin edellisessä. Jokaiseen kännykkään luo omanlaisensa suhteen ja siteen, muistot kulkevat jo sammuneessa kuoressa mukana. Muistan jokaisen kolhun ja viillon kännykän kuoressa, ne ovat unohtamattomia kokemuksia.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Lohikäärme ja feeniks

Länsimaissa sitä sanotaan naisen valinnaksi. Aasiassa rodunjalostamiseksi. Onko sikiöllä oikeus elää ei-toivottuna lapsena?

Vuonna 2020 Kiinassa, maailman supervallassa, on 30 miljoonaa naimaikäistä miestä enemmän kuin samanikäistä naista. Vuodesta 1979 lähtien yhden lapsen politiikka on suosinut poikalasten olemassaoloa. Onnellisia ovat eloonjääneet tytöt, he ehkä elävät virallisten tilastojen ulkopuolella ja ilman koulutusta, mutta ainakin he ovat hengissä. Kahden lapsen ihanne, lohikäärme ja feeniks, ei ole enää todellisuutta Kiinassa.

Abortin saa 20 dollarilla jossain likaisella sivukujalla piilossa uteliailta silmiltä. Kivuttomasta abortista joutuu maksamaan enemmän. En halua edes kuvitella, mikä ajaa raskaana olevan naisen likaiselle laittomalle aborttiklinikalle abortoimaan kahdeksan kuukautta vanhan sikiön. Nähdä oman lapsen leikatut jäsenet roskakorissa ja maksaa itsensä kirjaimmellisesti kipeäksi.

Kuka päättää toisen ihmisen hengestä ja oikeudesta elämään? Modernia länsimaalaista rodunjalostusta on valita terve lapsi sairaan sijasta. Aasiassa tyttölapsi koetaan häpeänä, taakkana ja siitä taakasta on helppoa päästä eroon. Länsimaissa erilainen lapsi, sairas lapsi, on taakka. Erikoisluvalla keskosen saa tappaa.

Arvostelemme Kiinan yhden lapsen politiikkaa ja hoemme naisten oikeuksien olevan paremmat länsimaissa. Ovatko ne oikeasti niin paljon paremmat?

Saammeko oikeasti valita lapsiemme kohtalon vai onko meidät aivopesty haluamaan aasialaista unelmaa, lohikäärmeettä ja feeniksiä, ying ja yangin kaltaista täydellistä tasapainoa?